Pitihän tämänkin tekemistä kokeilla eli skeittilauta vol 1 syntyi autotallimme kätköistä.

Kuvan lautaan maalasi lahjakas maalari naapurista

Sitten koviketta pintaan

Se sisälle takan viereen kuivumaan lämpöiseen

Grippiä toiselle puolelle koko laudan mitalle

Isän apupoika-Antero eli Verne pääsi ruuvaamaan trukkeja kiinni

Renkaat kiinni

ja se on sitten siinä

Työ tekijäänsä kiittää ; )

Autotallissa on taas häärinyt Ahkera Mies. Tällä kertaa tytöt saivat leveen hymyn kasvoilleen kun viikonloppuna kannettiin upouusi itsetehty nukkekoti sisälle.

Nukkekoti edestäpäin

Etupihan polku ja nurmikko

Parveke

Parvekkeen yläpuolinen omistuskirjoitus

Katto syntyi oluttölkeistä. Kunnon konesaumattu peltikatto siis ; )

Yläkerrasta löytyy ihana takka

Yläkerta kokonaisuudessaan, verhot ala minä

Keskikerroksesta löytyy mm muovimattoinen kylpyhuone

Ja alakerrasta kunnon massiivipuuportaat

Kokonaisuus takaa. Muutamasta huoneesta löytyy jo lasten ja isänsä valmistamat kolme pöytää. Huonekalutehdas syntyy autotalliin varmaan seuraavaksi. Porvoon nukkekotikauppa oli myös aivan ihana retkeilykohde! Sieltä löytyy vaikka mitä nukkekotiin ja sai paljon ideoita.

Hymy herkässä ; ) Kaikki kolme natiaista mahtuu leikkimään nukkekodilla hyvin, vielä ainakin sulassa sovussa.

Kummipoikamme aloitti ekan luokan viime syksynä ja perinteisesti pistelin hänelle Hummelin koulupoika työn. Vaatteiden väriä taas vähän vaihtelin, ettei työ olisi aiemmin koulutiellensä sännänneen isoveljen työn kanssa identtinen. Peruspistelyä aidalle kun kerta muutkin tehty sille pohjalle. Voi miten tuleekin ikävä näin lumihommia tehdessä ikävä tämmöistä vihreyttä mitä kuvaushetellä saimme nauttia! No ensi kesänä sitten taas vihreyttä ja oma esikoinen koulutielle.

Tänä kesänä esikoinen on oppinut pyöräilemään ilman apupyöriä, mutta keskimmäinen hannaa apupyörien poistoa sillä seurauksella, että nuorin on joutunut tähän asti polkemaan kolmipyöräisellä. Koska fillareita on meijän perheessä ennenkin rakenneltu, tarttui mies taas autotallissa työkaluihin ja suojalaseihin!

Lähtökohtana on "elämää nähnyt" 80-luvun BMX Crossifillari joka löytyi mökin vajan takaa ilman takarengasta. Ei muuta kuin runko purkuun ja hiontaan

ja maalia pintaan. Tuleva pyörän omistaja oli hommissa mukana ja antoi ohjeeksi, että pyörästä täytyy tulla sininen -valkoinen kun ei oikein ole tyttöjen eikä poikienkaan väri. Sininen spray siis pölisemään!

Koska idea oli säilyttää myös "kasari-meininkiä" pääsin minäkin osallistumaan projektiin puhdistamalla muovisomisteitä. Onhan siinä toki hiven eroa puhdistamattoman ja puhdistetun pinnan välillä...

 

Etupyörä on alkuperäinen 14", johon uusi kumi löytyi Fillarikellarista. Olihan muuten hankala koko, alkuperäiset renkaat kun ovat made in Yogoslavia.... Takavanne puuttui kokonaan, joten tilalle laitettiin varaosapyörästä 16". Eihän se heittämällä takahaarukkaan mennyt vaan akselista joutui sahaamaan muttereita ohuemmaksi. Kaikkiin liikkuviin osiin laitettu uudet grafiittirasvat. Alkuperäiset ketjutkin olivat niin kankeena ettei pyörällä olisi voinut ajaa, joten ne likoamaan. Koska takavanne oli suurempi, sai ketjua myös pidentää jotta siitä saatiin sopivan kireä. Apupyörät löytyivät toisesta pyörästä. Ja tällainen romusta sitten tuli

Nyt sitten vaan polkutreenit käyntiin. Käyttäjä oli ainakin ihan innoissaan uudesta menopelistään! Tällä kelpaa crossailla ja keuliakkin!

Heti lava-auton jälkeen syntyi Miehen päähän ajatus pakettiautosta. Ja ei siinä kauaa taas nokkatuhissut kun pakettiauto oli valmis!

Ovet hienosti puutapeilla avattavat

ja ne myös todella aukeavat! Mies oli kait ajatellut että puunuken ja kerrossängyn jälkeen tekisi pojallemme välillä jotain, mutta niin vaan taas kävi, että isomman oikeudella likat omivat auton - se kun on juuri sopiva Polly Pocket nukeille!

Mies tokaisi, että ennen tehtiin kaikki lelut itse puusta. No onhan meillekin Miehen toimesta ilmaantunut puunukke, kerrossänky, laiva ynnä muuta mukavaa. Tällainen auto meiltä kumminkin vielä puuttui. Lavalle voi jemmata vaikka tulitikkuaskeja ja kuskiksi voisi päästä vaikka pikkupullot ; ) Oiva lahja mihin tahansa juhliin!

Brännäys on nyt päivän sana ; )

Talon läheltä kaadettiin puuta, jotta ollaan omavaraisia halkojen kanssa syksyn viiletessä ja pakkasen paukkuessa. Yllätys, yllätys Mies katselee klapejakin "sillä silmällä" mitä niistä voisi valmistaa ja pari tuntia autotallissa tuotti seuraavanlaisen kaarnalaiva purren.

Koivun tuohta löytyy niin purjeesta kuin kölistäkin. Ja voi sitä pikkupoikamaista iloa kun pääsi suurennuslasilla brännäämään nimikirjaimet. Telineessä kelpaa veneen lepuutella purjehdusten välissä.

Ja ei muuta kuin vesille! Siellähän se seilaa hienosti.

"Tässä on sulle isä piirustus millanen nuken pitää olla" 5v ojentaa paperille tussilla piirtämänsä nuken kuvan. Isä hymähtää ja toteaa että "no semmoinen täytyy sitten varmaan tehdä". Joka päivä nuken perään kyseltiin "joko, joko,joko on valmista?" Kun nukke on loppusuoralla otetaan mumma apuun ja hän loihtii nukelle viime silauksen virkkaamalla mekon ja toteuttamalla hiukset! Tämmöistä puunukkea ei joka pimalla olekaan!
Nukke seisoo, nukke istuu...

Lähikuvaa hiuksista. Mumma oli tyytyväinen kun sai tuhottua jämälankavarastojaan.

Eipä aikaakaan kun samaisen 5v tytön syntymäpäivät lähenivät ja kaupassa hän iski silmänsä Barbien kerrossänkyyn. Kun itkuraivarikaan ei heltänyt vanhempien kukkaronnyörejä, otti prinsessa kynän käteen ja teki taas tarkan työpiirustuksen isälleen ja kiikutti sen autotalliin. Päivässä syntyi näin mahtava kerrossänky - kaupan versio kalpenee rinnalla! Sinne mahtuu Bratzit ja Barbiet, nyt niitä kuulemma pitäisi vaan saada lisää jotta olisi nukkumapaikat kuten päiväkodissakin, hih!

Kun Mies oli saanut ns pään auki verstaassaan, alkoi lasten "huvikummun" monipuolistaminen todenteolla. Niin, meiltähän vielä puuttui keinut...

Ja kiikkulauta... Minä piirsin hevosen figuurin ja vahdin maalaamista, Mieshän ois maalannut hevosetkin vihreiksi! Keinulauta on erityisesti lasten mieleen, hevosen selkään noustaan rengasta apuna käyttäen kuin oikean ponin selkään konsanaan!


 

Pihanperä muodostaa nyt oman pihapiirinsä, jossa kelpaa lasten temmeltää. Keinulaudan takaa löytyy viime vuonna Miehen nikkaroima hiekkalaatikko.Viime kesänä leikittiin usein lähipuistoissa - saas nähä joko nyt maltettaisiin jäädä omaan pihaan, vai onko ruoho edelleen vihreämpää aidan toisella puolella?

Mies suunnitteli puuvajaa pihallemme, mutta minä tyrmäsin ajatuksen heti alkuunsa toteamalla että lapsille pitää ensin tehdä leikkimökki! Eikä mikä tahansa pikkuriikkinen versio vaan semmoinen jolla on useita käyttövuosia!

Huolellisen paikanvalinnan jälkeen ei muuta kuin hihat heilumaan ja hetkessä perustus ja runko olikin jo valmiina!

Hirsipaneelia piupali-paupali naputellen leikkimökki alkaakin näyttää jo aikas valmiilta!

Ikkuna sovitukset tarkkaan mitattuna vanhasta päärakennuksestamme vuodelta -53.  Rungon paksut palkin tervasin hautatervalla, joka toi ihanan tuoksun suveen!

Sitä mukaan kun hirsipaneeli edistyi tulin sudilla perässä.

Sävynä kuultava puunsuoja, väri kelo. Niin kaunis ja ajaton, luontoon sopiva väri!

Mies sovitti oven vanhasta saunan ovesta - on se taitava!

Seuraavaksi kattolaudoitus ja samantien huopakatto päälle!

Leikkimökki on juuri sopivan kokoinen myös vierasmaja käyttöön. Sinne mahtuu leveä aikuistensänky sisään, joten siellä voi majoittaa yöpyviä ystäviä, omia lapsiamme kavereineen kun ikää karttuu ja toimii se myös Miehen yövuorojen jälkeisenä rauhallisena nukkumispaikkanakin! Terassin koristeaitamateriaalia jäi yli talostamme, joista pienellä sahaamisella saatiin leikkimökkiin sopiva  yhtenevä yksityiskohta. Tässä mökki edestä ja sivuilta.

Ensin ulkopuolelta valmiiksi ja sitten sisähommiin. Mökkiin tuli rossipohja, jonka välilaudoituksia allekirjoittanut sai jonkin aikaa maalailla! Kakkosneloset jälleen tervattiin.

Seuraavaksi  lattian villoitus, pikipaperin asennus, jonka jälkeen päästiin naulaamaan lattiaa apupoika-Anteron kera = )

Samoin tehtiin seinille ja pian lattia oli lakattu ja seinät maalattu kuultovalkoiseksi (sävy lumi) jotta saataisiin enempi valoa ja avaruuden tunnetta mökkiin. Lattialistat viimeistelevät ilmeen. Nyt vuorossa kattopaneelin kuultomaalaus, jonka jälkeen pääsee villoittamaan kattoa ja asentamaan paneeleja.

Asianmukaiset rappuset täytyy tietenkin mökkiin olla. Olemme rakentaneet minun mummoni, lastemme isomummon, naapuriksi samalle tontille ja saaneet mummon varastoista paljon vanhanajan työkaluja, nauloja, pikipaperia ja sisustusmateriaalia, joten vähintä miten voimme isomummoa kiittää tästä kaikesta oli nimetä leikkimökki/vierasmaja isomummomme mukaan. Näin hänestä jäisi meille ainaiseksi myös muisto. Mummon päänmenoksi on suunniteltu myös mökin avajaiset, joissa hän saa toimia kunniavieraana! Tässä siis "Villa Elsa"

Kalustaminen ja sisustuksen suunnittelu on merkittävä osa koko mökkiä. Siinä auttavat pikkuprinsessamme ja -prinssimme. Mies hymähtelee tuskanhikea otsaltaan pyyhkien päivittäin toistuvien kysymysten edessä, joita olemme kuulleet siitä asti kun ensimmäiset runkotolpat alkoivat nousta "Koska tänne voi ruveta kantamaan leluja sisään?"  Prinsessat muun muassa totesivat mökin värin nähtyään, että "YÖK, ei yhtään hyvä, sen pitäisi olla pinkki!"  Niinpä ensimmäinen omakätisesti tehty kaluste mökkiin noudattaa tuota toivetta. Pinkki pöytä vanhasta kelarungosta.

Piha ennen ....

ja jälkeen leikkimökkiprojektin!

Kyllä mulla on ihana ja taitava Mies! PUSSSS!

Pitkästä aikaa blogissani tapahtuu jotain. Hulinaa ja elämää on mahtunut melkein vuoden päivitystaukoon. Puikkoihin en ole niinkään koskenut. Sen sijaan konsulenttihommien kassinnyörit on tulleet tutuiksi ja maalipensseli, kun Mies on askaroinut autotallissa taasen kaikenlaista...

Pihallamme on vanhanajan kunnon kaivo josta saa juoksevaa vettä virtaamaan sen minkä allit ja kädet ämpäriköyden jatkeena jaksaa nostaa. Halusimme pihaan kauniin yksityiskohdan ja tämmöinen naputtelun, sahailun ja maalauksen seurauksena valmistui! Kaivo on tehty tarkoituksella korkeaksi, jotta köysinosto voidaan tulevina kuumina kesinä korvata uppopumpulla ilman että sateet pääsee sitä kastelemaan. Uppopumppu jää siis kokonaan piiloon kaivon kannen ja tämän suojan väliin.

Siinä se kaivo nyt komeilee kasvimaan kupeessa, jossa kasvamassa mansikkaa, sipulia, purjosipulia, perunaa ja pensasmustikoita. Raparperia myös tulossa, mutta ehkä ensi kesänä saadaan siitä jo piirakkaankin jotain. Aiemmin Miehen naputtelema liukumäki on löytänyt uudella pihallamme paikkansa, samoin kuin hiekkalaatikko. Kiviä on tuotu myös pihalle Doppelin jouset kovilla - miksi? Siitä lisää myöhemmin.

Kun "kaivo" ilmestyi pihaan tuli samanmoisesta heti tilaus! Tässä kaivo nro 2 työkuvina sekä lopullinen asiakkaan maalaamana ja valoilla "tuunattuna". Kyllä Suomen kesäilta voi sitten olla kaunis!

Tonttimme rajalla lipuu vettä ojassa ja siihen ohjataan myös pihasta salaojaputkia pitkin lisää vettä. Miespä sai idean tehdä puron/ojan yli näin kauniin yksityiskohdan

Käsipuut ja kaiteet on tehty halkaistuista luonnonpuista joita kaadoinmme tontiltamme. Onkin ihana seurata miten sillan väri muuttuu kohti semmoista kaunista kelonharmaata ajanmyötä. Nyt siltaa pitkin pääsee mukavasti naapurin puolelle kanttarelli ja torvisieni metsään. Suunnitteilla on kaivaa ojaan sillan kohdalle levennys ja kokeilla ojan padottamista. Täytyy ottaa uusi kuva keväällä/kesällä niin katsotaan onko siltaan syntynyt modaamista ja miten ensimmäinen talvi kohteli puumateriaalia. Tähän on tunnelmallista laittaa lyhdyt  palamaan illan pimeinä tunteina. 

Ja kun se Mies tarttuu työkaluihin niin sitä ei meinaa saada pysymään poissa autotallista! Meiltä uupui takan puunkantoteline, vaan ei enää. Ja katsokaa miten hieno!

Sivuun kaiverrettu kaunis kukkaköynnös, joka näkyy tässä kuvassa vähän paremmin

Ja koska hitsipillikin pysyy hyppysissä, saatiin me vielä takkasettiä täydentämään tuhkalasta. Käsiosa katajaa joka lakattu kiiltäväksi.

Ja tokihan tekijän puumerkit piti siihen vielä stanssata. Jää sitten jälkipolville muistoksi että tämä se isänisänisänisä teki aikoinaan nuorena miesnä!

Mies on viihtynyt muutamana päivänä autotallissa intoa puhkuen. Mikä ihaninta sieltä melkeinpä aina syntyy jotain semmoista, mikä ilahduttaa erityisesti perheemme lapsia - eikä poikkeus ollut tämäkään! Ja äitikin tykkää <3 Verne pääsi mukaan isää auttamaan.

Ensin syntyi linnuille uusi koti. Ainakin pitäisi sen miespuolisen linnun kotiansa löytää iltalennoiltaan!

Sitten autotallin tuotantolinjalta putkahti lintulauta. Verne pääsi apupoika-Anteroksi vähän auttamaan isää.

Tämä asemoitiin pihaan niin, että lapset voivat ihastella lintuja ja oravia suoraan olohuoneen sohvalta. Meillä käy säännöllisesti kolme oravaa syömässä ja tässä niistä se ahnein tapaus!

Lunta luvataan sääennusteen mukaan tänään reippaasti saapuvaksi. Me lähdettiin heti aamusta lumiukkoa rakentamaan isomummon pihaan ja tässä tämän vuoden ihka ensimmäinen lumiukko ja sen ahkerat toteuttajat!

Isomummo katseli lumiukon valmistumista hymyssä suin olohuoneensa ikkunasta. Se on juurikin parasta antia - mummon hymy ja lasten riemu!

Laatikosta esiin jämäkeriä ja ei kun puikot suihkimaan. Olen tosi huono tekemään mitään mallitilkkuja ja siksi päätin vaan lähteä neulomaan ja katsoa mitä tulee. Ja tulihan siitä värikäs nuttu kokoa baby born. Vähän muuttelin yläosaa kun pelästyin että nutusta tulee liian pitkä, mutta siitä tuli näin ihan hyvä! Ainakin vanhimmalle tytölle kelpaa! Nyt sitten nuorempi tyttö kärkkäänä kyselee koska hänen nukelleen on samanlainen nuttu valmis! Tehdään siitä kumminkin vähän erivärinen, mitä sitten lankalaatikon pohjalta jämiä löytyy!

Etupuolella käytetty 7veikka Polkaa ja Woolia...

 ja takana jatkettu Woolin jälkeen veli virolaisella.

Ohje NurinNarin blogista

Ristipistotyö on kirjailua vaille valmis. Jotenkin nyt vaan ei käsityöt etene, ei voi mitään!

Huh, onpa ollutkin pitkä päivitys tauko, joten ei ihme että jo huhuiltiin että onko blogi siirtynyt telakalle?!! Mutta ei, täällä ollaan! Alkuvuosi on ollut vaan rankempi kuin yleensä; joulusta asti sairastettu viikko, oltu terveinä viikko ja taas sairastettu viikko. Rutto ja sikainfluenssa enää puuttuuvat sillä enterorokko, vesirokko, influnessa, maha-ja oksennustauti on podettu sekä kova kuume, nuha ja sitkee yskä aalto! Verne ei ole nukkunut edelleenkään hyvin, joten Vappuna roiskastiin tytöt mummilleen pariksi yöksi hoitoon ja pidettiin herralle unikoulu. Nii-in, olisi pitäny tehdä aiemmin, mutta milläs teet kun lapset on vuorotellen kipeenä? Yöllä olen hortoillut kolmen sängyn väliä hyssyttelemässä itsekin kuumeessa, hädin tuskin tolpillaan pysyneenä nuorin tississä kiinni mukana kannettuna, niin ei siinä enää energiat mihkään yöhuudatukseen vaan yksinkertaisesti riitä!Mutta nyt ei enää yöllä syödä ja muutama yö on mennyt jo kokonaisilla unilla, mutta normisti pariin kertaan saa hyssytellä itkahtavaa poikaa. Huomattavasti parempi on tilanne ja parempaan ollaan toivottavasti vain menossa!

Ja onhan sitä välissä ehtinyt tapahtua, vaikka käsitöitä ei niinkään. Taloprojektimme on loppumetreillä ja pään täyttää keittiövalinnat, laatat, värisävyt, mietin jo sisustusta, pihaa, aitaa. Ristipistotyö on aktiivisesti työn teossa ja loppu jo häämöttää ehkä noin kuukauden päästä tällä tahdilla, mutta on kumminkin jo sen verta pitkällä ettei siitä enää tässä vaiheessa kannata kuvaa ottaa. Näettepä sitten ihan valmiina!

Miehen tekemät polkupyörät olivat American Car Showssa pääsiäisenä -ehkä joku ne sieltä bongasikin! Punaiselle matolle siis päästiin! Aika hieno saavutus, ekat rakennetut pyörät ikinä ja messuille! WOW!

Ilmat on suosineet ja me ollaan oltu istutuspuuhissa vanhan talon pihalla. 

Pavut, herneet, chili ja tilli on nyt istutettu omiin lokosiinsa ja ootellaan tuleeko mitään. Vielä ei ainakaan viherrä!

Äitienpäiväksi teimme perhekerhossa näin ihanat ikikukat.

Tarpeiksi riittää ruukku, siisalia (miten kirjoitetaankaan), niinikäynnöstö, coctailtikkuja jotka katkottu kolmeen osaan joista käytetään vain ne teräväkärkiset päätypalat sekä keltaista paperia. Leikkaa paperista 2cm ja 3cm paksuiset suikaleet. Hapsuta ne toiselta sivultaan n puoleen väliin kaistaletta. Laita leikkaamattomalle osuudelle liimaa ja pyöritä ensin ohuempi kaitale hyvin tiukasti coctailtikun tylpän pään ympärille. Sen jälkeen liimaa samoin paksumpi suikale. Pidä liuskat mahd paikallaan jolloin kukka pysyy enemmän kasassa. Lopuksi taittele hieman hapsuja terälehdiksi enemmän auki ja tuuppaa ruukkuun siisaliin.

Helppo ja nopea mutta silti kaunis ja ajaton. Kukkiahan voi tehdä minkä värisestä paperista tahansa jolloin voit tehdä ajankohtaan sopivia asetelmia!Kiedo niini ruukun ympärille ja liimaa se siihen.Onnistut varmasti!

Tytöille pidettiin myös yhteissynttärit teemalla Hello Kitty! Ensimmäinen syötävä kakkukuva testattu ja hyvin toimi, voin suositella. Kakku teki kauppansa ja oli mansikkarahka-banaanitäytteinen.Hello Kitty hahmot ovat vanhoja karkkirasia ja karkkikeppipäitä vaikka tuota karkkikeppipäätä näköjään myydään myös ihan kakkukoristeenakin. Julia täytti 4v Vapun tienoilla ja Erin täyttää 3v Juhannuksena. Verne saa omat 1-v synttärinsä tämän kuun lopulla kuten jokainen lapsistamme on saanut omat 1v juhlansa, joten jotain poikamaista sitten enempi tarjolla. Äkkiä se aika menee, vaikka itestä tuntuu ettei muka ole vanhentunut yhtään. Ihmettelen vaan kuka kurppa katsoo peilistä minua aamuisin? ; )

Ensi kerralla enempi käsityöpainotteinen postaus, lupaan!

Virpomassa ollaan käyty. Nooh ujosteluksihan se meni ja äiti sai tukena loitsuta, mutta tärkeintä oli valmistautuminen ja h-hetken odottaminen koska trullit meidän ovelle saapuvat. Meillä oikeastaan virpominen rajoittuu lähisukuun, joka asuu max 30min ajomatkan päässä. On siinäkin seitsemän paikan palkoissa syömistä pitkäksi aikaa!!!

Tänä vuonna vitsat haettiin torstaina ja koristeltiin perjantaina - oltiin siis ajoissa liikkeellä.  Sain ristipisto-ohjeen helpistä Tinnalta aivan ihanan ja niin kovin mieluisen vaihtopaketin. Siellä oli mukana Dianan pääsiäisaskartelulehti jossa oli vinkkejä erilaisiin pääsiäiskoristuksiin kaksipuolisin leikattavin arkein lehden keskellä. Ja mehän askarreltiin lasten kanssa! Ensin syntyi ikkunataidetta, sitten kahdesta maitotölkistä rairuohoistutusastia joka koristeltiin ruohon ja pupunkuvilla joihin kirjoitin perheenjäsentemme nimet ja sittten vielä vitsakoristeet. Vielä jäi askartelumateriaalia tuleviin sessioihin. Suosittelen lehteä paperiaskarteluun, oli tosi helppoa - sakset vaan käteen ja homma on jo puoliksi valmis!

Ristipistotyö on valmistunut, toinen aloitettu ja neuleohje printattu.

Tämän kuvan myötä toivottelen lukijoilleni HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

Aiempi rouhea choppertyylinen pyörä jatkojalostui autotallissamme näin hienoksi

Fillari sai aisaparikseen irroitettavan sivuvaunun!!!! Polkupyörän rungon väriksi muotoutui metallinhohto sininen, joka toistuu sivuvaunun lokarissa. Sivuvaunu on metallinhohto violetti, johon minä pääsin antamaan oman panokseni ompelemalla tyylikkään tuning-henkisen karvan ja mies päällysti keinonahalla istuimen. Sivuvaunu on miehen oma design ja toteutettu uudesta pellistä.

Herkkuina pyörässä kokonaan itse tehty runko vanhoja pyöriä hyväksi käyttäen, mummon fillarin satula ihanine jousineen, vanha toimiva etulamppu, vanha kissansilmä ja sokerina pohjalla satulan alapuolella kantokahva! Vanteet on tarkoituksella jätetty alkuperäiskuntoonsa.

Tulisi jo kevään ja kesän lämpimät fillarointikelit!

On tuo mies ihmeellinen. Se suunnittelee, muokkaa, laikkaa, hitsaa, hioo, taivuttaa, uusiokäyttää ja toteuttaa luovuuttaan. Autotallista on kuulunut jos jonkinlaisia työn ääniä ja tässä on ekat "JRA Special" hand made polkupyörät tyyliä Pimp My Ride

Tähän fillariin mahtuu isäntä itte ja kaksi pirpanaa. Huomaa tyylikäs kaksivärimaalaus, etummaisella lapsella polkimet ja töötti, keskimmäisellä jalkatapit. Nyöritetyt kädensijat.

Ja tämä on herkuttelupyörä chopper-tyyliä. Matala, kaarevaa linjaa, ihana ikivanha satula ja vanhanajan fillarin kantokahva!

Yllärihuivit on neulottu ja hämmästyksekseni ruskeasta huivista tuli TODELLA pieni. Hämmästys oli tosiaan melkoinen kun olen monissa blogeissa jo ihastellut näitä huiveja ja ne ovat olleet huomattavasti isompia. Ensi reaktio nyppästessäni ruskean huivin puikoilta oli, että tulikos tästä nyt kaulanlämmitin vai lasten versio huivista prinsessaleikkeihin?!!!

Tässä huivit mytyssä ennen pingotusta. Jo tässä kokoero on melkoinen ja epäilykset jylläävät päässä! Kaija Kärkisen ja Ile Kallion CD antamassa jotain osviittaa koosta...

Sininen virolaislankahuivini oli "normikokoinen" vaikka jätin siitä kokonaan viitos vihjeen tekemättä ja nelosvihjeen timanttiakin neuloin vain yhden mallikerran langan loppumisen pelossa.  Työkaluina 5mm puikot ja päättelyssä 8mm halko. Molemmat huivit päätelty ainaoikein kerroksilla,molemmissa niitä 5 kerrosta.

Vihdoin huivit on saatu myös pingotettua. Nupisnaakkelit loppuivat kesken, joten kerralla pystyin pingottamaan vain yhden huivin vaikka olin ajatellut massapingotusta villamaton päällä. Hiljaa hyvä tulee...

Päivin Kevätpäiväntasausyllätys-huivi
Lankana Grignasco Merino Silk 30g
Koko siipiväli 88cm, korkeus 40cm (A4 toivottavasti hahmottaa huivin pienuutta)

Huivi on tehty ohjeiden mukaisesti eli neulottu kaikki pitsikerrokset. Mallitilkkua en alussa tehnyt, olisiko se paljastanut huvini tulevan mini koon? Huivin tein 2mm puikoilla, jolla tein aikoinaan samalla langalla myös SSS-huivin ja se sopi lankaan hyvin. Menitasta lankaa ostaessani myyjä sanoi, ettei isompi puikkoja tohtisi käyttää vaikka oisi kuinka pitsihuivi kyseessä.

Sama huivi virolaisella villalangalla 121g aurinkoisella lumihangella
Koko siipiväli 186cm, korkeus 66cm

Vielä rinnakkaiskuvat kuvaamaan huivien kokoa. Huvit menevät lahjakoriin oottelemaan aikoja tulevia. Mietin tuon ruskean kanssa vielä, että jätänkö sen kumminkin lasten leikkeihin. Kaulaan kietaistuna se on juuri sopivan kokoinen, mutta se ei anna oikeutta kauniille pitsille.

Koska tämä kolmen työn hallinnointi on minulle niin uskomatonta, aattelin pistää teille todistusaineistoa että kyllä täällä ihan oikeesti jotain pistellään. Pistely on jo hyvällä mallilla kun kevätpäivätasaushuivissa on ollut mukavasti pidempiä ootteluja vihjeiden välillä - hyvä niin sillä kahden huivin neulominen ennen uuden vihjeen paljastumista on joskus ollut niin hilkulla ettei pistoihin ole päässyt koskemaan pitkään toviin.

Tältä nyt kumminkin näyttää eilisessä ihanassa auringonpaisteessa

Mallina tuttu Vervacon Turva/Hellyys jonka siis pistelen kaverille. Tämä on jo kertaalleen pistelty itselle, valmistui 2007, joten sen uudelleen tekeminen ei rassaa. Työ on edelleen minut vangitseva ja nyt teen tylsimmät osat työstä ensin eli vaaleat osiot. Pistely aloitettu KAL-huivin aloittamisen jälkeen tammikuun lopulla.