Noista sanoista se idea sitten lähti... Oikeastaan olin tätä JaanaMaan ihanaista ohjetta kuolannut jo pitkään! Mietin mielessäni olisinko tehnyt tämän mekon ensi kesäksi tytöille johonkin kesäjuhliin, mutta ohjeen muuntaminen kesän n 3v ja 2v tytöille olisi voinut olla melkoinen haaste kylmiltään. Niinpä kun Baby Born oli esikoisen mielestä hameeton tartuin tähän ohjeeseen. Olisittepa nähneet pienen prinsessa ilmeet kun hän sai itse valita äidin lankalaatikosta beibbarille mieleisen mekon värin.

Mallia sovelsin reippaasti jotta sain beibbari koon. Samalla silmukkamäärällä läksin liikkeelle, sitten "resepti" elikin. Ennen vyötäröä kavensin mallikuvion väliin vain yhden nurjan ja hain oikeita pituuksia mittailemalla vuoroin neulosta, vuoron beibbaria. Kainalokavennukset aloitin jostain syystä lähes ohjeen mukaisesti ja hetken tehtyäni luultua etupuolta huomasin kokeillessani nukelle, että liian kapoinen tulee. Etukappale muuttui siis lennossa takakappaleeksi ja sovelsin keskelle selkää vielä yhden mallikuvion keventämään sileää neulosta. Etukappaleen teinkin siis ihan vain yhdellä pienellä kavennuksella, lisäsin reunaan kulkemaan kaksi "palmikkoa" ja kaula-aukon vaan päättelin tylysti mikä näkyy ehkä pienoisenä vinoutena, mutta ei se beibbaria tai beibbarin hoitajaa näyttänyt haittaavan.

Tässä se on TIT-TI-DI-DIIII:

1242436.jpg

1242439.jpg

1242440.jpg

Nappi löytyi edesmenneen mammani peruilta ompelulaatikosta. Kun hame tuli valmiiksi ilmoitti tyttöni, että "asukokonaisuus tarttisi vielä hatun!". Sen siitä saa kun käyttää liian hienoja sanoja lukiessaan tytölle vaatekuvastoja tai beibbarin mukana tullutta jo moneen kertaan teipattua kirjasta, jossa houkutellaan ostamaan lisää beibbaritilpehöörejä kotiin. Hattu siis seuraavaksi puikoille. Mietin pitkään soveltaisinko mallineuleesta jonkinlaisen hatun, mutta päädyin sitten tuttuun ja turvalliseen rose-pipoon. Sitä pienennettiin sopivasti ja homma oli sitä myöten selvä.

Tenneseetä projekti söi tasan 120g ja tein helahoidon 3,5mm puikoilla. Beibbari on selvästi kylmissään ulkosalla otetuissa kuvissa. Kädet on kuin se haluaisi heti syliin, silmissä hätääntynyt katse, huulille on jäätynyt kylmänkouristushuuto ja selkeesti se joko varpasillaan tai kantapäillään seisoskelee terassin laudoituksella.

Olen neulomukseen suunnattoman tyytyväinen vaikka parannettavaa toki aina varmasti löytyy! Tämä oli eka kunnon vaateneuloskokeilu ja nyt uskallan KAIT kokeilla jotain neulomista lapsillekin, vaikka ohjetta joutuisikin hivenen muokkaamaan!