Olen lukenut ohjeet huolella, ollut silmukoiden oikealla ja nurjalla puolella! Nyt on siis Sallyt ja Harryt tehty tutuiksi kuin myös Brooket ja Ridget. Vanhan kertaamista ja täysin uusien juttujen oppimista tarjosi tuo ah niin antoisa ja hauskasti kirjoitettu stitch'n bitch neulojan käsikirja. Olen oppinut ihan erilaisen tyylin päätellä, helmineuleesta en ollut kuullutkaan ja sain hyviä vinkkejä miten niitä värejä vaihdeltiinkaan. Kotiseutuni lankakauppa paikkakuntalistauksesta oli myös "never heard" osastoa, joten senkin yhteystiedot sekä käynti paikanpäällä on tehtävälistaani lisätty tapahtuvan lähiaikoina. 

Ohjeet on nyt siis luettu oikein ahmien ja koitettu sisäistää mahdollisimman paljon. Meinaan kuitenkin olla niin hurja että aloitan jonkin neulonnan jossa sitten todennan menikö oppi perille vai muistuttaako neulomiseni lähinnä kissaa joka kiipee puuhun pers eellä. Vahvistettu kantapää on mulle aivan unholaan joutunut asia, joten kenellekkään vähääkään neulomiseen perehtyneelle ei liene enää epäselvä mikä ensimmäinen uhrilampaani tulee olemaan....Seuraavaksi sitten lämmikettä pienille kätösille alpakasta. Näistä tulette vielä kuulemaan!

Kasari on täällä taas! Ihan totta! Ei, en kulje kotona Dingo-aikojen tyylisesti huivit reisiin kiedottuina (mitä mä ees niistä ajoista mitään tiedän kun olin tuolloin juuri kouluni aloittanut) eikä soittoäänenäni ole Sabrinan Boys,boys,boys !Ehei! vaan kulmakarvojeni päällä keikkuu ihka aito OTSATUKKA! Mulla on ollut sellainen viimeksi 80-luvulla ala-asteella ja uusintavedoksena rippikesänä ja kun sen sain pois kasvatettua vannoin kautta kiven ja kannon ettei sellaista tähän kuontaloon enää ikinä leikata. Ja tänään se sitten tapahtui.

Tosiaan aiemmin etutukkani ylettyi takahiusten latvoihin saakka vaan ei enää. Jotenkin vaan kyllästyin siihen pitkään tukkaan. Joo pitkätukka on silleen kiva että sen kanssa voi vapaammin leikitellä; nutturaa, lettiä, ponnaria, klipsiä ja kampauksista saa muhkeita ja näyttäviä. En valitettavasti kuulu tukkataiteilijoihin jotka osaavat unissaan tehdä itelleen ranskalaista lettiä puhumattakaan siististä ja suorasta jakauksesta elovena-letteihin. Niinpä yleisin luukkini, varsinkin lasten tultua kuvioon, olikin joko ponnari, nuttura tai klipsi. Hiukseni ovat lättänät, päätä pitkin valuvaa mallia, joten hiusten auki pitäminen kotivärimainosten tyyliin ei kohdallani tullut kuuloonkaan; näytin lähinnä niiltä amisviiksisiltä teinipojilta jotka Metallica villityksen saatuaan yläasteella tahtoivat välttämättä kasvattaa pitkän liisa-letin joka piti aina viimeistellä keskipääjakauksella - ainoona erona että mä käytän sentään hoitotuotteita!

Jotenkin mä vaan kyllästyin aina siihen samaan lookkiin. Niinpä tänään repäsin ja hauikseen asti olleet hiukseni lyhenivät niin että tuskin yltävät hartioille. Epätasainen kerrostettu leikkaus, väriksi tumma mahonki ja päällihiuksiin runsaasti ihan blondeja raitoja (sanotaanhan että blondeilla on aina kivempaa). Niin ja kaupan päälle tuli otsis. Muutos on ennenkaikkea itselle melkoinen, mutta kyllä 1v6kk tyttärenikin hieman sai okuläärejään hieraista kun menin sitä uusien kutrien kera nostamaan pinnasängystä päiväunilta pois.

Tällästä tänään- nukkumaanmenoaika aikaa sitten jo taakse jääneenä!