Viikonloppuna istutimme esikoisen kanssa purkkeihin kokeilumielessä chiliä, kesäkurpitsaa, porkkanaa, papuja, tomaattia ja herneitä. En ole mikään kovin häävi viherpeukalo, taloudessamme pääsee hengestään kukka toisensa jälkeen vaikka ne asettaisin kuinka näkyvälle paikalle tahansa kuten esimerkiksi vedenkeittimen viereen jonka kumminkin täytän monesti päivässä vedellä. Ainut kukka jonka kanssa taival on jatkunut pidempään on pian 5 vuotta taloudessamme ollut kiinanruusu. Se saa vettä kun sen lehdet ovat ihan lerpahtaneet, yleensä vielä sen verta reippaasti että vettä tippuilee lattialle saakka. Ei siis mikään kovin hyvä ennuste istutuksilleni, mutta toivottavasti lapsien into nähdä kasvun edistystä tsemppaisi minuakin!

Sunnuntaina poikkesi visiitille ystäväni Sonja joka kunnon neulovan ystävän tavoin kantoi mukanaan keskeneräistä työtään pyöröpuikoilla. Keskityimme selkeästi enemmän jutteluun kuin käsitöihin, Sonja sai kait hivenen enemmän tehtyä eteenpäin bonchoaan minun huivini edistyessä vain huisat kaksi kerrosta! Ihana mieheni vielä lähti lasten kanssa leikkipuistoon jotta meille jäisi omaa aikaa höpötellä naistenjuttuja ja neuloa! Mitä siis opimme?

  1. Älä päästä vierailujataukoja neulovien ystävien kanssa liian pitkiksi, jututhan silloin vasta kasaantuvatkin!
  2. Neulo jotain helppoa aivotonta aina oikein neulosta tai jotain minkä osaat jo varmasti ulkoa! Ohje täynnä kavennuksia, lisäyksiä ja niiden yhdistelmiä on liian monimutkainen juttu vaikka me naiset pystymmekin moneen asiaan keskittymään samanaikaisesti!
  3. Kun mies lähtee lasten kanssa leikkipuistoon ei silloin kannata aikaa haaskata käsityölehtien ja tehtyjen töiden esittelyyn - NEULO HYVÄ NAINEN!

Tässä nyt vain muutama pääpointti onnistuneen neulontatreffien luomiseksi!

Sonja ei ainoastaan tuonut keskeneräistä neulosta mukanaan vaan myös nämä

1442998.jpg

Ihanat, juuri näihin keleihin sopivat lapaset helmineulesydänkoristeella, saman sarjan sukat, vihreät virolaiset palmikkolapaset sekä kahdet parit sukkia samaisesta langasta! IHANAT! Julia, vanhempi lapseni sieppasi heti vaaleanpunaiset lapaset itselleen!

Neuletuomisten takana seistä jököttää Kate Jacobsin  Pieni Lankakauppa-kirja jonka varasin kirjastoautostamme. Odotin kirjaa monta viikkoa, olinhan varauslistalla 276. varauksen sisään pistäessäni. Kun kirja sitten vihdoin oli käsissäni ja avasin sen täynnä paljon odotusta, mukaansatempaavaa juonta ja hyllyn täydeltä toinen toistaan ihanampia lankoja tuossa pienessä kaupassa täytyy tunnustaa että petyin ja putosin korkealta. Kirja ei vienyt mennessään minua ollenkaan ja 40 sivua pitkien kappaleiden lukeminen jossa pompittiin hahmosta toiseen, menneisyydestä nykyhetkeen ja taas takaisin, putosin kärryiltä ja menetin mielenkiinnon. Lankoihin en edes päässyt mielikuvituksessani käsiksi. 

Pääsin kirjassa puoleenväliin enkä saanut itseäni enää tarttumaan siihen. Kun omalla ajalla oli vaihtoehtona joko lukea tai neuloa voitti neulominen puuduttavan kirjan mennen tullen. Ehkä lukeminen on muutenkin kohdallani muuttunut. Ennen lapsosia luin kirjoja ahmien, lähinnä Patricia Cornwell tyyppisiä murhaselvityksiä. Nyt en kolmeen vuoteen ole koskenut kuin ehkä kahteen vauva-aiheiseen kirjaan, muutamaan neuleteokseen ja yhteen Cornwelliin. Tarkoitan lukemisella omaa "oikeaa" lukemistani,  iltasatukirjoja ei oteta mukaan vaikka ne olisikin kahlattu läpi sataan kertaan!  Ehkä siis olen lukijana muuttunut. Itse en tätä kirjaa siis voi kenellekkään suosittele enkä uusi lainaa, mutta yrittää toki kannattaa ottaa tämä eepos kätösiin jos se vaikka olisi sitten sinun juttusi!