Kipasinpa lähimetsään katsastamaan tutut sienipaikkakätköni (näistähän ei hiiskuta kellekkään, joten hys hys) ja iloitsin, että olin ehtinyt ennen himosienestäjämummoja joita alueeltamme löytyy melkoisesti. Harmikseni huomasin, että toinen salainen paikkani oli tärveltynyt metsässä leikkivien poikien pyöräilypolun alle, joten sieltä ei sitten näitä keltaisia herkkuja enää löydykkään. Tässä 5min noukkimissaalis - näitä putkahteli maassa maatuvien koivunlehtien alta kirjaimellisesti kuin "sieniä sateella". Odotellaan taas pari sadetta ja mennään paikalle uudestaan! Nyt herkuttelemaan risottoa jossae nämä herkut tulivat niin sanotusti tiensä päähän ; )