...kansantansseja ja omaa mummoa! Tämän sanonnan olen kuullut isoilta pojilta ; )

Ei maar, olen aiemmin potenut kahden työn samanaikaista kriisiä eli ei onnaa. Nyt aattelin, että tämä vuosi on muutenkin sellanen erilaisten kokeilujen ja uusien asioiden vuosi (hammaslekurille 8v tauon jälkeen, neulonnan opettelu uudelleen jne) joten miksei testata myös tätä aiemmin onnistumatonta asiaa.

Ja tattadadaa! Siinä todisteaineistoa moisesta! HYVÄ MINÄ! Etualalla on eilen illalla aloittamani kudin isommalle tyttärelleni. Jos ei sovi on onneksi talossa myös pienempi prinsessa jolle takuuvarmasti sitten mahtuu. Mutta eipäs paljasteta enempiä, kiva tulla sitten valmiin kuvan ja tarinan kanssa postaamaan.

Taustalla on yhteisprojektin (valitettavasti viiruinen kuva) eka ruutu. Projekti on tuttavalleni tuleva tilkkupeitto. Hän pyöräyttää huhtikuussa kolmannen lapsosen ja tilkkupeitoista on tullut jo eräänlainen legenda ystäväni Tuijan taholta, joka omaa myös ällistyttävän taidon käsitellä ompelukonetta ja tilkkutekniikkaa. Koska puikot viuhuu molemmissa osoitteissa nykyään sangen tiheään, houkutteli hän minut tähän mukaan - kaksin aina kaunehimpi = ) Paljastumisen pelko ystäväni blogissa on sen verta suuri, että minä sain kunnian raportoida edistymisaskeleista.

Kaiken kaikkiaan ruutuja Marjolein Bastinin ristipistoin tulee yhdeksän. Sekaan kangasta ja alle fleecepeitto. Siinä on vauvan sitten mukava kölliä ja peitto voi myös toimia päiväpeittona taaperon kasvaessa. Yhteen ruuduista tulee lisäksi syntymätiedot.

Omalle kohdalle napsahti neljä ruutua, joista siis nyt ensimmäinen pääsi käsittelyyn tytsyjen päikkärien aikaan. Valitsin ekaksi sen haastavimman johon menee myös eniten aikaa, koska siili tulee kuvaan peilikuvana. Aiemmin peilikuvaprojektissa olen ratkaissut tämän aivosoluja hurjasti kuormittavan homman kalvon ja kopiokoneen avulla, mutta nyt ei ollut aikaa (innostus niin kova päästä alkuun) lähteä vanhaan työpaikkaan, joten peilikuva täytyy nyt jotenkin kehitellä omaan koppaan. Siksi en myöskään riskeeraa tekemällä pistelyä iltasella, jolloin silmät alkaa jo lupata tiedon- ja tajunnanvirrasta puhumattakaan. Silloin käsiin pääsee siis oikeutetusti puikot, vaikka uskokaa vaan, niidenkin kanssa tuherran vielä melkoisesti! Maitoa latkivan siilin (jota ei saisi kait siilille ees antaa) viereen tulee hiiri kera omenan - kaikkeen nuo häntäveikot sortuvatkin! Olkoot se siis omenahiiri, prätkähiiren maalaisserkku = ) Malli löytyy Bastini Four Seasons lehtisestä.

Uusi Novita Kevät tuli minullekin eilen postin mukana (ilmoittauduin netissä klubilaiseksi tiistaina, joten todella nopeaa toimintaa) tosin ilman pinssiä, mutta siitä viis! Muutama mielenkiintoinen, eritoten lapsille suunnattu malli löytyi ja aattelinkin, että reenailen tässä lastenkoossa erilaisia neulomuksia. Kun tatsi on kohdallaan, onnistuu neulominen suuremmallakin skaalalla- toivossa on aina hyvä elää!