Olen usein miettinyt lukeeko otsassani tai mieheni otsassa että kaikki hörhöt kääntykää puoleemme. Ei ole nimittäin kauppareissua, kauppakeskusreissua tai lenkkiä lasten ja koiran kanssa jolloin joku ei rupeisi meille jotain selittämään. Kerrankin eräs mummo ja hänen lapsenlapsensa lähtivät pinkomaan minkä jaloistaan pääsivät tämä noin 4 vuotias tyttö suunnilleen kiinni meidän vaunuissa kun olimme iltalenkillä ja suu kävi mummolla koko ajan; miten olette täällä viihtyneet? Minkäs ikäsiä teidän lapset? Oi muistan kun omani olivat..... Tuntui että juttua riitti loputtomiin! Eikä mennyt vihjailut perille, että Urho-koirallamme on kiire joten piti sitten sanoa selkeesti "Me lähetään nyt tästä lenkkiä jatkamaan, mukavat jatkot". Sinne se mummo jäi söpöttämään kävelytielle ja tyttö ei olisi millään halunnut jättää meidän seuraa.

Tänään kävin aamusella laittamassa pupujussi työt eteenpäin Jyväskylän suuntaan duunipaikassani ja käväsin nopeasti aamusella Klaukkalan Alepaan hakemaan itselleni ja samalla isommalle lapselleni päiväevään. Ostin samalla tuttelia Erinille niin johan se kassatäti kysymään "minkäs ikäinen lapsi sulla oikein on kun ostit tätä tuttelia?" Mikä tilivelvollinen mä olen kenellekkään MUN ostoksista?? Sanoin että nuorimmainen täyttää Jouluna 6kk ja vanhempi on tuolloin melkein 1v8kk. "Ai sulla on jo kaksi, no siinä onkin sutinaa!". Onhan se ihan kiva että mykkinä ja sulkeutuneina pidettyjä suomalaisia tällälailla joillekkin sitte uskaltaa avautua, mutta kun takana on huonosti nukuttu yö/ tarve saada olla ihan rauhassa raittiissa ilmassa lenkillä jutellen samalla miehen kanssa niin silloin tuo jutustelu ei tunnu yhtään mukavalta vaan tungettelulta ja ärsyttävältä ja höpöttöjät takiaisilta - eikö täällä saa olla omassa rauhassa ollenkaan??!!??

Ifille lähettämäni valokuvat odottuttavat minua edelleen. Lähetyspäivä oli 26.11. Reilut 2 viikkoa ovat kuvat jo matkanneet... liekkö ehtivät ennen lumia?