Niin moni on blogeissaan hehkuttanut Asadon Aarteita ja kuvat hyllyiltä pursuavista lankapusseista on häkellyttänyt kerta toisensa jälkeen! Sitä taidetaan olla vaikutuksille alttiita, sillä ex temporena lähettiin autolla huristamaan kohti Riihimäkeä ystävä etupenkillä ja anoppi takapenkillä. Olimme perillä nopeammin kuin arvasimmekaan ja ilmassa oli selkeää, käsinkosketeltavaa jännitystä ja malttamattomuutta kun purkauduimme autosta ja aloimme nousta laatoitettuja rappusia kohti lankamerta.

Ja varsinainen meri se olikin! Lankoja oli sikin sokin, hujan hajan hyllyillä, pusseissa, pahvilaatikoissa, liikkeen etuosassa, kassalla, sivuseinällä, takana, piironkeihin piilotettuna - joka paikassa! Tuli jotenkin sellanen hetkellinen lankaähky. Ei oikein tiennyt miten edetä ja missä järjestyksessä. Jakauduimme eri puolille puotia ja huutelimme löydöksiämme "täällä on sukkalankaa", "täällä seiskaveikkaa", "mohairia täällä". Selkeesti katoa oli käynyt melkoisesti, vaikka lankaa oli edelleenkin ihan älyttömästi. Myyjä totesikin miehensä kanssa, että langat ovat olleet heidän viime aikojen myyntivaltti - blogien voima on arvaamaton!

Tyhjin käsin ei mekään sieltä lähdetty! Ensin katsottiin langat, sen jälkeen tavarapuoli. Mukaan lähti lankojen lisäksi kuminauhaa, ompelukoneneuloja, pikkuinen maljakko sekä teräsastia lihojen marinointiin.

880242.jpg

Pääsääntöisesti kasseihin sulloontui sukkalankaa, villaa, mohairia. Anoppi osti 700g Rusticaa musta-harmaana liiviin, itse ainakin tunnustan vaan kahmineeni sitä sun tätä sinisen muovisäkin verran. Pellavalankoja oli vaikka muille jakaa ja sinne ne jäivät odottamaan ottajaansa. Pihalle kun päästiin olo oli jotenkin väsähtänyt ja ryydähtänyt. Lankoja oli pengottu ja hiplattu n 1½h - takki oli sangen tyhjä, toisin kuin peräkontti!

880241.jpg

Tässäpä sinisen säkin sisältöni kylmäkäsittelyä odottelemassa terassipöydällä. Huomaa pikkuapulaisen uteliaat sormet pöydän reunalla. Vasemmalla mustaa ja tummanharmaata sekä vanhan roosan väristä seiskaveikkaa, Queen-, Princess- ja Kid Mohairia pinkkinä, musta-harmaana, vihreenä sekä valkoisena, mustaa Woolia mytyssä ja no-name Novitaa ihanan syksyisessä vihreässä värissä kaksi kerää sekä Tarmo sukkalankaa harmaana. Tulossa sukkia, sliparia, huivia, jotain... Kotimatkalla nauroimme, että nyt ei hetkeen TARVITSE lankaa ollenkaa tai pian käy niin että kun aika itsestä jättää on samanlainen lankaröykkiö omaisia odottamassa! Jos luppoaikaa jää lasten nukahdettua tiedän missä on työsarkaa -mustissa langoissa. Saatan vielä moneen kertaan huokaista mihin käteni löinkään miljoonatta solmua avatessani....

Mikä oli miehen kommentti kun saavuin kotiin? "Noin vähän???" ja ällistynyt ilme - tämä mielessä joskus Novitan tehtaanmyymälään vaikka lankaahan en tarvitse enää grammaakaan pitkäääään aikaan! Jotta tähän himoon saataisiin jokin tolkku on mun ostettava kunnon säilytyslaatikot langoille jotta konkreettisesti näen lankavalikoimani suuruuden.Niin ja ahkeraa neulontaa. Vähiten neulonut kantoi isoimman säkin kotiin vaikka entisiäkin oli, voi huoh ja samalla niin ihanaa! Hämmentynyt olo siis jatkuu...