Viime viikolle sattui monia asioita jotka tuntuivat oikein kasaantuvan kohti sunnuntaita. Tässä summa summarum....

Tiistaina saksanpaimenkoirani Timi (13,5v) pääsi autuaille luumaastoille jossa riittää kissoja jahdattavana ja herkkuja popsittavana. Peräpää vaan petti alta. Kantakotini vahti oli vielä edeltävänä päivänä syönyt reippaasti, käynyt äitini kanssa lenkillä ja haudannut ruokakuppinsa hiekkaan (joka suurinta huvia koirani mielestä), mutta aamulla äidin viedessä kaurapuuroa hänelle, ei Timi ollut meinannut pysyä pystyssä eikä ollut halunnut mennä koppiin ruokaan koskemisesta puhumattakaan. Äitini toi paksun peitoin koirani alle siksi aikaa kun lähti haravoimaan lähialueen eläinlääkäreitä kenelle pääsisi nopeasti sisään. Pitkän elämän koirani sai elää noinkin isoks roduksi. Rapsutuksia sinne pilvien toiselle puolelle karvakuononi jonka muistan aina pienenä isotassuisena pentuna toinen korva lerpattaen.

Perjantai 13. päivä oli sanontansa mukainen. Olemme ostaneet Lidl kaupasta niitä taivaallisen hyviä pieniä suklaapatukoita. Olemme kait itseämme huijanneet että ei pieni suklaa pala silloin tällöin ole pahasta.... Juliakin on herkkuihin päässyt sinuiksi ja saapuukin aina vierellesi osoittaen rapisevaa paperia suu auki vaikka kuinka hiljaa koittaisit patukkaa avata. Ovien aukominen ja kaappien tutkiminen on Julian lempipuuhaa nykyään. Inventarion saa osakseen kaikki sopivalla tasolla olevat laatikot ja kaapit monta kertaa päivässä. Näin on päässyt käymään myös tiskikaapille josta hän on kantanut pesuainepurkkeja olohuoneeseen, vessaan jne. Olin tietokoneella ja isä teki ruokaa keittiössä. Yhtäkkiä huomaan että neitoseni popsii vieressäni astianpesukoneen tablettia - hämäävästi muuten juuri suklaapatukan kokoinen. Äkkiä vessaan suun huuhteluun ja pakkauksen kylkeä lukemaan mitä siinä sanotaan: "Jos joutuu silmiin, huuhtele runsaalla vedellä 15 min. Mikäli tuotetta on nielty mentävä välittömästi lääkäriin, ph 11". Soitin myrkytyskeskukseen josta sanottiin että rauha maahan. Vaikka paketissa manataan vaikka mitä ovat varsinkin tabletit todella mietoja ja olis kuin lapsi olisi maistellut vain saippuaa! Ihmekös ettei pinttyneemmät kokkaukset ole moisella napilla lähteneet mihkään pesukoneessa! Eli onni onnettomuudessa, mutta ehdittiin jo säikähtää pahemman kerran. Julia ei moisesta ollut moksiskaan!

Sunnuntaina tuli tasan vuosi siitä kun isäni kuoli yllättäin kotisohvalle. Nopeasti aika menee! Vaikka välimme eivät olleet kovin läheiset on silti vuoden aikana ollut monia kertoja kun olen häntä miettinyt ja kaivannut. Kun läheinen on poissa muistaa vaan ne hyvät asiat ja hyvät muistot. Vaaria ei tyttömme muista, mutta haudalla tullaan käymään aina laittamassa kukkia  muinakin kuin kuolinpäivänä ja kerromme heille vaarista. Terveisiä vaarille myös sinne pilven päälle, pidähän Timistä nyt huolta siellä!