Olen selkeesti aamuihminen vaikka sängyn pohjalla voisin lojua ikuisuuden. Joskus ukon kanssa muistellaan nahkavekkareidemme heräillessä vähän ennen seitsemää kuinka silloin joskus nuoruudessa sai nukkua klo 12 asti- milloinkohan viimeksi viimeisen 1,5v aikana ollaan saatu ees 9 asti nukkua? Vastaus: ei kertaakaan!

Eilen Julia oli käynyt vähän säätämässä isän kelloradion volumea. Niinpä tänä aamuna klo 6:20 pomppasi makuuhuoneessamme kolme päätä, isä, minä ja Erin, tikkana pystyyn Madonnan sen Abba-biisin tahtiin, syypään vedellessä ruususen unia omassa huoneessa täysin tietämättömänä. Koitin unenpöppöröisenä saada Eriniä vielä unille tutin avulla mutta neiti vaan naureskeli pinnasängyssään silmät suurina "Äiti ei minua väsytä enää yhtään!". Ei muuta kuin maitoa lämmittämään. Itselle teekuppi nokan eteen, juustoleivät mikroon ja vauva-lehti luettavaksi. Kauaa en ehtinyt nauttia tästä luxuksesta (rauhallinen aamiainen), koska kahvinkeittimemme piti semmosta porinaa ja pulputusta että itse Ruusunenkin alkoi hereillä. Isompi pois pinnasängystään leikkimään ja uudelleen aamiaiseni kimppuun. Neideille vaatteet päälle, miehen lähetys töihin suukkojen saattelemana ja sitten aamupuuro liedelle. Kiehumista odotellessa lastenvaatekoneellinen pyörimään Julian avustamana. Kun puurot oli syötö uusi rundi vaipanvaihtopisteellä ja Julia hommiin viemään vaippoja roskiin sillä aikaa kun vaihdoin Erinille puhtaat vaatteet aiempien saadessa pulautuskylvyn osakseen.

Jauhelihakeitto tulille ja sitten leidit pukien pihavaatteisiin ja koiran kanssa lenkille. Kyllä oli fiilis melkoinen kun pihalla oltiin jo heti puoli yhdeksän jälkeen! Normaalisti silloin vasta syödään puuroa! Hyvä me aamuihmiset! Sain osakseni hölmistyneitä katseita autoilijoilta jotka kiirehtivät töihin kun hymyssä suin lykin kaksostenvaunujamme.

Pistelysaralla olen sitkeesti tehnyt aidalle Bastinin kuvia. Rupesin pistelemään talvista koria vaikke se ensialkuun minua yhtään inspiroinutkaan, mutta nyt kun sain vihreät lehdet valmiiksi tykästyin malliin! Ja miten hauska aidalla onkaan pomppia surutta pidempiäkin matkoja! Evenweavelle ei uskalla kuin maks 10 ruudun päähän, aidalla pistän menemään surutta lähemmäs 20 vaikka silloin kyllä mietin oisko viisaampi katkasta lanka ja aloittaa uudelleen, mutta laiska kun on. Teen yleensä aina yhtä symbolia niin paljon kuin mahdollista koska minusta turhauttavaa vaihtaa lankaa neulaan vain muutaman piston tähden.

Tässä kuva tähän astisesta työn edistymisestä!