Tämän "kaunis" nimitys syntyi huiville, jonka tekemisen kesto oli pitkä kuin nälkävuosi. Kerros kerrokselta, hitaasti mutta varmasti, huivi eteni kuten tautikin aikaan 1300-luvun Euroopassa. Onneksi isoilta ja kivuliailta paiseilta imusolmukkeisiin ja nivusiin vältyin - eikä kuolemakaan korjannut. Oikea etusormi kyllä kipeytyi puikon työntämisestä tullen kosketusaraksi kuin oikein paha sinertävänmusta mustelma. Musta surmahan tarttui tietojen mukaan helpommin naisiin, joten senkin puolesta ja huivien käyttäjäkuntaa ajatellen, nimi sopi kuin rutto rottaan! Jonkin sortin taudinkantaja taidan kyllä olla minäkin, sillä se on selvästi veressäni - huivi oli tällä mallilla toteutettuna jo kymmenes, tämän vuoden saldo on jo kaksi ja ollaan vasta tammikuu saatu kulutettua tätä vuotta!!!!

1242442.jpg

Huivi on suurin tekemäni Minttumaari ikinä - ja saa sellaiseksi myös jäädä! Kokonaisia ruutuja ennen reunuskuvioiden aloittamista oli huikeat 34 kpl (ohjeen mukaan tehtynä reunuksen saa aloittaa jo 22 ruudun jälkeen) eli mallikerta toistui 16 kertaa kymmenen sijaan. Lankaa hyväkäs söi 388g, joka kulutti päänkokoisen pallon Asadon Aarteista ostamaani hyvin marinoitunutta ja HYVIN solmuista pussi-MerinoWoolia. Hyvä hyvä lankavaraston pienentämisajatusta ajatellen! Voitte vaan päätellä millainen oli päättelyurakka...

Vaikka huivin olisi saanut pingotettua melkoisiin mittoihin, halusi tilaaja huivista kumminkin inhimillisen ja niinpä kovalla huivin silittelyllä ja paijailulla sain pussit häviämään ja huivin sangen pieneksi siipivälin ollessa "vain" 2m, korkeus 93cm. Korkeutta huivi olisi kasvanut reilustikin enemmän, mutta nyt jätin kuvioinnin aika vähälle pingotukselle, jotta käytettäessä huivi joustaisi enemmän hartialeveyssuunnassa (?). Huivi menee anoppini ystävättärelle syntymäpäivälahjaksi. Ihanaa, että käsitöistäni on iloa myös läheisilleni ja heidän ystävilleen!