Kyllästyin totaalisesti meijän keittiön verhoihin ja hetken mietittyäni ehottelin ukolle matkaa Marimekon liikkeeseen kankaan ja vahakankaan ostoaikeissa. Mammalta peritty ompelukone oli odottanut käyttöönottoa  kiltisti kotelossaan ja nyt vapisevin käsin ja itseeni luottamusta valaen aloin leikata saksilla kangasta. Nuppineulat kiinni ja muutaman koesurauttelun jälkeen ei muuta kuin hommiin. Täytyy sanoa että TODELLA vähän ommelleena projekti kesti melkoiset kauan. Ohjekirjaa selaten puolasin alalankaa ja se onnistuikin yllättävän helposti.

Jotenkin ne huonot kokemukset ompelusta ja ompelukoneiden käsittämättömistä sielunmaailmoista alkoivat tulla karmaisevasti mieleeni kun meinasi itku päästä heti alkumetreillä. En löytänyt pakkia!!!! Tämä kertoo kait jotain ompelukoneen käyttötaidoistani, minne lienee ala-asteen ompelukoneajokortti opit kadonneet - pölyttyneet ainakin olivat pahasti!

Pakkinappi löytyi, joten tuumasta toimeen. Vähän tuo ommel haki uomaansa, eikä jälki ollut niin tasaista ja suoraa kuin olisin toivonut. Kirosinkin ääneen, että kiva näillä halvan metrihinnan omaavilla kankailla on ompelua harjoitella = )

Lopputulokseen olin kuitenkin tyytyväinen. Pirteä unikkomeri - olkaas hyvät! Miniunikkoa vahakankaassa ja keskikokoista suorassa kapassa sekä salusiiniverhoissa. Tämän kokemuksen jälkeen voin antaa toistekin Brotherille kyytiä!