Miten joskus tuntuu että mikään ei edisty? Tuntui että tein ikuisuuden tätä Bastinin krookuksia ja loppuvaiheessa tuntui inhalta ottaa työtä jopa käsille kun työ ei meinannut edetä millään. Liekkö syynä myös se, että tytöt ei ole aikoihin nukkuneet samanaikaisesti päiväunia jolloin olen "tuotteliaampi" ja myöhempään sängynpohjalla venyneet aamut (vaikka niin ihanaa onkin ettei Julia enää herää 7 vaan nykyisin 8.30) vaikuttavat siihen että mimmit saa petiin iltasella huomattavasti myöhemmin jolloin pistelyille jää aikaa mitättömän vähän! Olen kait kuitenkin aamuihminen koska silmäluomet alkaa roikkumaan kuin teinipoikien hopparihousut jo iltakymmeneltä (vanhuus ei tule yksin vai miten se nyt meni....)! Tässäpä krookukset kuitenkin pistävät esiin päitään lehtien lomasta. Yksi lila väri multa uupuu kokonaan ja ruskea 612-sävy vetelee viimeisiään mutta toivottavasti Tallinnareissu onnistuu ukon lomalla ja tähän asiaan tulee korjaus = )

218521.jpg

On kait mainitsemattakin selvää että uuteen malliin on kangas leikattu ja langat laitettu rasiaa (kerään langat joita työssä aina vanhaan muoviseen valmissalaattipurkkiin josta sitten etsiskelen oikeita sävyjä, sen saa myös kivasti suljettua kannella esim reissuja varten). Tänään olisi sitten vuorossa talvi-aiheisen mallin korkkaaminen.

Silkkaa hulluutta oli eksyä keskiviikkona klo 10:00 Jumbon Stockkan Hulluille Päiville! Siellä oli kakkoskerros niin täynnä vaunuja ja kiireisiä äitejä kera huutavien lasten että huh! Ja minä kaksostenkieseilläni yhdessä avoimen pk mammatutun kanssa. Mutta oli tuplista jotan konkreettista hyötyäkin! Kukaan ei meinaan antanut pätkääkään tietä tälle kaverilleni joka matkarattailla yritti eteenpäin ahtailla keltaisten muovi- ja pahvilaatikkojen täyttämillä käytävillä, mutta kun minä läksin raivaamaan tietä kaikki lakosivat edestäni! Ei, en ajanut surutta kenenkään kintuille enkä omaa vaunuissani sellaista vilkkuvaloa mutta kait ihmiset sääli mua että voi siinä on kahden pienen lapsen äiti että on varmaan rankkaa että nyt tietä tolle Suomen suurkansoittajalle!

Totuus Hulluista Päivistä taas kerran valkeni. Tyrkkyjähän on vaikka mitä mutta anti on sitten vähän sitä sun tätä. Vaatekokoja on niin nihkeesti että ne muutamat meijän pimandereille aattelemani vaatteet oli varmaan ostettu jo heti kelloi 9:00. Voin sieluni silmin nähdä nutturapäisten äitien kirmaavan toisiaan tönien ohi vartijan joka avaa ovet Hullujen Päivien alkamisen merkiksi ja jotka repivät vaatteita tarjouslaatikoista kuin korppikotkat raatokasalla! Tulos on kuitenkin se, että tili kevene melkoisesti siltikin vaikka tuntui että mitään ei saanut. Kasseista kotona paljastui 135cm Benetton paita (jää siis varmaan ainakin viideksi vuodeksi jonnekin kaappien kätköihin tyttäreni kun käyttävät nyt 80cm ja 62cm vaatteita), 104cm villapaita (menee kait ensi vuonna?), Mikki Hiiri vohvelirauta tulevia lastenkutsuja varten joka tekee 4 mikkinaamaista voffelia, pari nappipalapeliä joista Julia on nyt innostunut, Brion leivontasetti Julialle, Tefalin paistinpannusetti, Luhdan Home käsipyyhkeitä (a 1,90Eur), lasiset etikka&viinipullot ja Julialle 86cm minnipaidan ja housut. Jamie Oliverin kirjaa etsin muttei löytynyt.

BR lelusta tarttui vielä matkaan Julian ja Erinin serkkupojille telkkariin liitettävät tsoikkarit jotka sisältävät 20 peliä (olen varma että tämä on hittilahja jouluna). Kuten huomaatte en edelleenkään oikein osaa ostaa Erinille mitään! Vaatteita on Julian jäljiltä hirveet pinot kuten myös leluja joten kait aattelen että kun ostan isommalle niin ne periytyy kumminkin pienemmälle. No onneksi Jouluun on vielä aikaa joten eiköhän Erininkin lahjapino rupee kasaantumaan.

Jotain konkreettistakin jäi käteen kuin nämä "hyllynlämmittäjät". Kun on porukka paljon liikenteessä tällaisena pöpöaikana niin selväähän on että sellaisen pitää ehottomasti tarttua meijän mimmeihin. Erin pärskähteli keskiviikko iltana muutaman otteeseen ja yöllä yskiskeli joten torstaina hän pääsi kokemaan ensi kertaa miltä tuntuu olla röörit tukossa. Kauhun sekaisin tuntein ootimme ukon kanssa tulevaa yötä mutta se meni yllättävän hyvin -ainakin Erinin osalta. Omassa sängyssä oli koko ajan kähinää ja harmitusta, hyörimistä ja pyörimistä mutta äidin vieressä oli turvallista tuhista ja siinä uni maittoi hyvin Erinille! Äiti etsi puoliyötä asentoa ja toiset puoliyötä laitteli tuttia suuhun pienelle imeväiselle, hyssytteli vuoroin pientä ja vuoroin isompaa ipanaa (joka tietty heräs isompiin pikkusiskon mielenilmaisuihin) mutta kaiken kaikkiaan summa summarum yö meni nuhaisen lapsen kanssa yllättävän helposti. Olin meinaan varma että pikkusisko jos kuka karjuu yön läpeensä kuten isosiskonsa vauvana kahden nuhansa aikana, mutta kertaakaan ei hervotonta huutamista tullut! Hyvä Erin!

Kahtotaan onnistuuko ajatukseni päikkärien aikaisista pistoista vai liekkö äidin silmät niin ristissä ettei ristipistoihin tänään pystykään!