Ihanaa ja mahtavaa! Viikkojen neulontaprosessi on takana ja huivi on pingotettu loistoonsa. Uskallan kuvan jo näyttää sillä epäilen 86-vuotiaan mummoni lukevan ennemmin painettua sanaa Hesarista kuin surffailevan blogissani! Tämä päätyy siis pukinkonttiin lasteni iso-mummolle. Huivi valmistui Mystic Waters KAL projektina, josta päätin tehdä "pienemmän"  version. Lopetin neulomisen ohjeen mukaan vihjeeseen 4 ja odottelin viimeistä kahdeksatta vihjettä ja lopetusohjeita. Lopetus meni ihan yli minun hilseeni ja niinpä turhautuneena jo kokonaan tähän projektiin tein nopean lopun vain yksinkertaisesti päättelemällä huivin. Ehkä ohjeen mukainen päättely olisi tehnyt huivista ryhdikkäämmän, sillä reikäneule huivin yläreunassa ei tee reunasta kauhean suoraa pingotuksenkaan jälkeen vaan lörpsähtelee vähän miten sattuu. Tämä saa kumminkin kelvata ja pingotus kumminkin ryhdisti huivia kummasti. En ollut varmaan enää kolmannen vihjeen jälkeen ollenkaan perillä keskikohdan kuvioinnin ulkonäöstä kokonaisuudessa, koska 80cm pyöröt eivät todellakaan tähän mammuttiin riittäneet!

1146124.jpg

Malli: Mystic Waters KAL
Lanka: Seiska veikka nro 016 harmahtava sininen
Koko: siipiväli 215cm, korkeus 110cm
Paino/langankulutus: 446g

Langan olisi voinut valita toisin, mutta haluttu väri löytyi Novitan Seiska Veikasta. Kait se sanonta tähänkin sopii ettei lahjahevosen suuhun ole katsomista - ei kait lahjaneulojankaan keriin ole katsomista! Langan paksuus teki sitten sen, että huiville tuli melkoisesti sekä mittaa että painoa! Ihan hirvittää ajatuskin jos olisin neulonut kaikki ison huivin 367 riviä nykyisen 289 rivin sijaan - kuinka iso huivi olisi ja paljonko veikkaa olisikaan kulunut???? Tuntui että päättelin yli 500 silmukkaa - harmi etten laskenut niitä ennen päättelyä. Kuvion on hivenen epäsymmetrinen  mikä teki ohjeen seuraamisesta melkoista haastetta - tämä huivi ei siis todellakaan ollut mikään telkkarineuletta havittelevan unelma. Mitä pidemmälle huivi eteni sitä hitaammin kerrokset vaihtuivat kun sait tehdä kaikkesi pysyäksesi oikealla rivillä. Puhumattakaan häiriötekijöistä kuten lapsosista jotka kiskoivat merkkinä olevia lehtiä tai magneettiliuskoja pois paikoiltaan. Vasta viimeisissä vihjeissä tuli jotain mallikertoja joita toistettiin kuusi-seitsemän kertaa mikä helpotti edes hieman neulontaa. Vaikka huivi koostuukin vain muutamasta kavennuksesta, langankierrosta ja oikeasta silmukasta voin taata että kirosin useasti projektiin tarttumista. Ehkä ensi kerralla huiviKAL-projektissa mietin kahdesti ennenkuin aloitan - tai ainakin odotan pari vihjettä että näen miten homma lähtee käyntiin. Haasteen hakija sai mitä halusi ja kaiken tän vaivan ja manaamisen jälkeen voin tyytyväisenä ja rinta ronttingilla antaa tämän mummolleni lahjaksi. Hieno siitä loppujen lopuksi kumminkin tuli!