Naapuriimme aidan taakse rakentui viime kesän aikana erittäin ripeästi Kastellin talopaketti. Oikein mukavia ihmisiä muutti 3v tytön ja 1kk vanhemman pojan kuin Erin kanssa keltaiseen tupaan. Me äidit ollaan kesän aikana istuttu lähes päivittäin hiekkalaatikolla tenavien kanssa ja vertailtu nuorimmaistemme nukkumista ja kehitystä. Taloprojektista heille jäi järjetön kasa lautatavaraa joille heillä ei ole mitään käyttöä. Miehet juttelivat keskenään lautojen kohtalosta ja naapuri sanoi että he ei tee niillä mitään, että siinä heillä riittää puutavaraa isältä pojalle ja takkaan he ostavat kunnon koivuklapia. Niinpä me saimme vapaat kädet heittää lautaa aidan yli. Meidän rakentaja-Reiskaa ei pidätellyt enää mikään ja niinpä autotallissa alkoi sateisina iltoina vajatehdas. Kun taivas oli pilvetön, kannoin Miehen apuna valmiita jopa maalattuja elementtejä vajan paikalle ja kahdessa päivässä tulos oli tämä:

302870.jpg

Omaa silmää hämää suorastaan esiin ponnahtavat naulan päät, mutta naulojahan ei ollut mitään järkeä erikseen maalata. Sisään mies asensi vielä liiketunnistimella toimivan lampun, joten saunapuita kun talven pimentyvinä iltoina käy vajasta hakemassa ei tartte enää kituuttaa onnettomien fikkarien kanssa! Peltikatto, salpa, saranat, valo ja maalit oli ainoo mitä vajan kustannuksiksi tuli, muuten materiaali löytyi aidan toiselta puolelta ja harkot omasta takaa.

Vaikka naapurit painotti, että heille on vaan onni ja autuus jos viedään puutavaraa pois (haittaa heidän pihasuunnitelman toteuttamista), ei kehdattu vaan lämpösellä kädellä ja kiitossanoin kuitata moista rahanarvoista tavaraa. Niinpä ilo oli niin saajalla kuin antajallakin kun Mies tänään kiikutti sinne jouluisen korin, joka näytti tältä

302868.jpg

Sisältö punaviiniä, suklaata, suklaapukki, omenaa, ananasta, rusinaa, mantelia, puuroutuvaa riisiä, pipareita ja joulukahvia. NAM!