UUUH! Olen ihan otsanahkaani myöten täynnä tuota Mystic Waters huivia. Huivi tuntuu vaan jatkuvan ja jatkuvan ja jatkuvan. Ohjeet ovat jatkuvasti n 30-40 rivin mittaisia ja niiden seuraaminen on .... no ainakin haastavaa. Silmukoita on jo niin julmetusti että vaikka istuisit sohvan nurkassa illalla yli tunnin verran neule työn alla se ei oikeastaan etene kuin muutaman rivin. Tuskaisen hitaasti siis, sillä tämä huivi on lamaannuttanut täysin kaiken muun luovuuden käsitöiden saralla. No käytiin me lasten kanssa painamassa kangasväreillä jotain joululahjoja, mutta  muuten en vaan yksinkertaisesti osaa/halua/jaksa innostua aloittamaan uutta käsityötä ennenkuin tuo saamarin huivi on taas tämän vihjeen osalta valmis. Vihjeitä tulee kaikenkaikkiaan kahdeksen kpl. Meneillään minulla on neljäs vihje, jonka armollisesti saa lopettaa kaksi riviä aiemmin jos aikoo tehdä pienemmän huivi version. Arvatkaa teenkö juuri näin? 7veikkaa on huivini syönyt jo 300g ja uusi kerä jälleen aloitettu, joten en todellakaan halua edes tietää mikä olisi lopullinen paino huiville. Lahjansaaja huomioon ottaen lopetan neulomisen myös siksi lyhyeen, sillä miten 86vuotias mummoni jaksaisi ikinä käyttää reilun 600g huivia? Jää vaan äkkiä moinen viikattuna jollekin penkille odottelemaan ilman käyttöä....

Nyt tiedän myös, miksi monissa blogeissa hehkutettiin Tampereen käsityömessuja. Kovat oli mulla odotukset Helsingin Messukeskuksessa järjestettävistä Kädentaito-messuista, jotka olivat samaanaikaan ELMA- ja metsämessujen kanssa.  Ensin lasten riemuksi katsottiin elukat läpi. Eläimet oli kivasti väljästi laiteltu karsinoihinsa ja karsinat oli tehty niin ettei meidänkään neitejä tarvinnut tuplista jatkuvasti nostella vaan aitausten raoista ja verkkoaidan läpi eläimiä ihasteltiin innosta hihkuen. Erityisen mieluisia lapsille olivat riehakkaat possut jotka spurttailivat keskenään isossa karsinassaan lampaiden sen sijaan kyhjöttäessä paniikissa aitauksensa keskellä kylki kyljessä silmät pyörien (voi raasuja ja niitä vielä näytöstyyppisesti paimenkoirat ajoivat turhankin innokkaasti). Pienempi oli ELMA kuin mitä ajattelin, mutta pääasia, että lapset viihtyivät!

Puoliltapäivin selviteltiin yläkertaan pääsyä vaunuilla jonne Kädentaitomessut oli ympätty. Mielestäni järjestäjillä oli mennyt vähän ahneus ajatuksen edelle ja vaikka tarjolla oli vaikka mitä ihania juttuja niin käytävät olivat valitettavan ahtaita ja näyttelyständit pieniä koppeja. Valitettavasti en voinut välttyä Tallinnan satamamarkettien tunteelta "tule osta"-meiningiltä. En tarkoita että siellä olisi jotain pakko myyntiä ollut ja tuotteet olivat todella ihania, mutta samallalailla oli kojua kojun vieressä. Pettymyksekseni paikalla oli vain muutama lankaa myyvä puoti ja siksi saaliini jäi sangen suppeaksi. Tovesta tulee toivottavasti jouluksi meijän perheen naisille Ilun ballerinatossut viimeisimmästä Ullasta. Alla oleva leivinliina oli Valion Kerma-klubin lukijalahja.

Vanhenin vuodella taas lähemmäs kolmeakymppiä. Perheessä ollaan tajuttu käsityöinnostukseni ja sain veljetäni Joka tyypin kaavakirjan. Meinaa vissiin että tekisin tällä saralla uuden aluevaltauksen. Ompelukone on, mutta taidot puuttuu. Ehkä ei enää tähän kirjaan paneutumisen jälkeen.

Äitinikin oli bongannut kirpparireissullaan jo aiemmin minulle mieluisen tuomisen. Lankahan kelpaa aina ; )

Koska huivi etenee hitaanlaisesti pahoittelen ettei päivityksiä ole varmaan jälleen ihan lähipäivinä tulossa!