Pakko se on todeta, että syksy on täällä taas! Lehdet aloittavat iloisen väriloiston ja lapsille saa pukea sormikkaita ja pipoja tautien poispitämiseksi! Toisaalta mä tykkään syksystä, kerrankin on ihanan värikästä, ilma on ihanan raikas ja kuulas painostavien kesäpäivien vastapainoksi ja lapset iloitsee värikkäiden lehtien kantamisesta "äiti kato mitä Julia löysi!!!!". Äitinikin otti pimenevien iltojen turvaksi tällaisen sydäntenmurskaajan, joka tottelee nimeä Nappe. Hauska, eloisa pakkaus joka hetken temmellettyään ja  tutkittuaan maailmaa nukahtaa kadehdittavan syvään uneen - voi noita koiranpennun päiviä!

Lankakahmimiseni ovat ulkotuuletuksesta siirtyneet sisätiloihin harjoittelemaan laatikossa oloa.  Sumppuja on selvitetty ja kirottu mihin tulikaan kätensä laittaneeksi, mutta onneksi sekamelskasta valmistuu aina välillä kerä jos toinenkin. Toinen musta sumppukasani selvisi vasta kotona pussin kyljessä lukeneesta 7veikasta poiketen wooliksi, mutta se ei oikeestaan haittaa. Kahta eri värjäyserää näyttävät olleen joten täytyy olla sitten jatkossa tarkkana kun näitä alkaa työstää. Mustaa woolia on jo neuloutunut kahden kerityn pallon verran jo minttumaariksi. Tuo iso musta pallo on 7veikkaa. Ne jotka mua yhtään paremmin tuntevat, tietävät ettei hermoni oli ihan sitä pisintä sorttia. Toisaalta hiillyn punaiselle alueelle kierroslukumittarissa sangen nopeasti mutta tulen lähes yhtä nopeesti alas. Niinpä tämä sumppujen selvittely on ollut suorastaan ihme! Joskus 50g kerään on kulunut n 3h kiitos isojen jättisolmujen ja woolin ominaisuuden irroittaa itsestään nöyhtää joka sitten kietoo langan sellaiselle sumpulle että huh! Meinaan vaikka hampaita kiristellen selvittää nämä loput sumppuni, mutta selvää on etten enää toiste "Sulo Vilen" linjaan haksahda - jatkossa lankani täytyvät olla siistejä vyyhtejä/keriä!

Äitini oli löytänyt kirpparilta myös hauskan OTAVAn julkaiseman Pehmeitä neuleita - 100 piirrosta ja 52 värikuvaa kirjan. Nyt muutaman pitsihuivin neuloneena olen tykästynyt kaavioihin joten näiden tekstiselitysten lukeminen on ollut aikas tuskastuttavaa. Tämä vuonna 1977 painettu 141 sivuinen A5 kokoinen kirjanen on kumminkin ollut selaamisen ja tutustumisen arvoinen. Kirja sisältää perusohjeet sukkiin, lapasiin, sormikkaisiin ja esittelee yllättävän kattavasti erilaisia neulemalleja joko kuvin tai piirrosohjein. Nyttemmin monissa blogeissa mainittu raglan-neule on vihdoin minulle auennut mitä se ylipäätään tarkoittaa (nolona tunnustaa) ja ah tätä 70-luvun muotia!

Tällaista kuusikulmiotakin täytyy ehdottomasti joskus kokeilla. Saisikohan tällä tekniikalla tehtyä hauskat huovutetut lumihiutalekoristeet ikkunaan lasten iloksi?