Joka vuosi mulle iskee viime hetken paniikki. Miksei ihminen voi ikinä oppia? Paniikin aiheuttaja on Joulu! Luit ihan oikein, puhun jo Joulusta vaikka siihen on vielä reilu 3kk. Oikeastaan se on tosi vähän ja se menee nopeemmin kuin arvaammekaan. Varsinkin lapsiperheissä aika tuntuu suorastaa lentävän ja lahjojen ostoajankohdan löytäminen on yhtä taiteilua. Taaskaan en muistanut viime vuoden lupaustani olla ajoissa liikkeellä ja hankkia alennusmyynneistä lahjoja varsinkin lapsille, mutta miksei myös aikuisille. Joko olen todella tylsä ihminen tai lahjojen suhteen laiskanpulskea, mutta usein kääräisen paketteihin käyttötavaraa; parilapannun pihvin ystävälle, saunan ystäville saunatuotteita jne. Siksi tämän tyyppisten lahjojen ostaminen alennusmyynneistä on ihan perusteltua – ne kun ei ainakaan jää pieniksi kuten on vaarana pehmeiden pakettien kanssa.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Yhden asian suhteen olen aikaisessa. Tavoitteeni on saada Janlynnin Santa's Wish List työ valmiiksi. Ihastuin malliin sen (ainakin minusta) ihanan idean takia – joulupukki saapuu lahjasäkkeineen Jouluaaton hämyisenä hetkenä, kynttilä valonaan ilahduttamaan kilttejä lapsia. Joulupukin ikä huomioiden on anteeksi annettavaa se, että hän joutuu tarkistamaan lahjojen saajat listastaan. Oma ideani on jälleen vähän soveltaa mallia ja kirjailla listaan omat lapseni sekä läheisteni lapset, jotta työhön tulee vielä se jokin!

 

Malli/paketti on ollut kymmenisen vuotta takaperin myynnissä ainakin Ateljee Margarethassa, ítse löysin sen Huuto.netistä. Kun malli minulle saapui kävin sen ohjeen kimppuun värikynine intoa puhkuen uhmaten useita A3 kokoisia ohjelehtisiä – minähän ei alkumetreillä kangistu! Kun värittämiseen vierähti muutama ilta ja sain teroitella värikyniäni, vähän jo harmistuin. Vihdoin pääsin työhön käsiksi, mutta kesähelteet 2005 ja huhtikuussa syntynyt esikoiseni saivat minut tarttumaan työhön yhä harvemmin. Myös jatkuvat värivaihdot ja non-stoppina esiintyvät ¼ ja ¾ pistot saivat minut ihan suunniltani. Aviomieheni ilmeet olisi kanssa olleet tallentamisen arvoisia kun taittelin malliani sohvan reunalle. Sitten tuli ällötys ja totaali kyllästyminen työhön – se ei edennytkään samaan malliin kuin aiemmin tekemäni työt, tuntui kuin olisin junnannut paikallani. Sain tehtyä työtä vasemmasta reunasta niin, että valmiina oli ainoastaan pukin nimilista, punainen kaitale viittaa sekä 5cm alueelta koko työn alareuna eli siis pelkästään tuota punaista reunusta ja ruskeaa taustaa.

 

184919.jpg

Sinne käsityölaatikon pohjalle se sitten jäi lojumaan. Kun vielä välissä tein helposti eteneviä töitä useammankin kappaleen ei innostus tähän tahkoomiseen syttynyt millään  – minulla oli siis ensimmäistä kertaa UFO työ ja sellaiseksi sen manasin jäävänkin!

 

Kun odotin toista tytärtämme sain kuulla joka suunnalta, että hän syntyy varmasti ennen laskettua-aikaa, koska ikäero sisaruksilla oli sangen pieni (1v2kk) ja koska toiset lapset syntyvät "helpommin". Kun LAhan oli parisen kuukautta, ajattelin etten aloita enää uutta työtä – olinhan juuri saanut edellisen valmiiksi. En halua koriini monia vaiheessa olevia töitä ja jotenkin vaistosin, että kahden vaippaikäisen äitinä ei ristipistoille liiemmin aikaa, saati sitten jaksamista jäisi. Kun vauvaa ei sitten ruvennut kuulumaan ja pistelyhimo poltteli sormissa tartuin tähän pukkiin. Alku meni jälleen aika sitkeesti, mutta lähdin tekemään alue alueelta työtä eteenpäin; valkoinen osa joulupukin takista, sitten punainen osa, keinuheppa, lahjasäkki jne jne. Työ eteni tavallaan huomaamatta ja löysin taas sen syyn miksi alun perin olin malliin ihastunut.

 

Erinin synnytys oli käsillä ja anoppini ja appiukkoni tulivat kaitsemaan vanhimmaistamme Juliaa. Anoppini nauroi minulle kun pistelin joulupukin lahjasäkin lahjoja supistusten välillä. Mikäpä sen parempi tapa saada ajatukset muualle supistusten välissä kuin pistely? Ihan valmiiksi asti ei työ siis ihan ehtinyt, vaikka toinen tyttäremme Erin syntyikin 10 päivää yli lasketun ajan.

 

Koska jälkipistot on mulle se kompastuskivi, olinkin ovela ja tein ne ennen kuin kävin käsiksi reunalla kiemurtelevaan mistelinoksastoon. Ovela minä, ajattelin, mutta HAH! Kun jättimäinen läjä jälkipistoja oli tehty (ohjeessa yksi A4 pelkästään selostusta jälkipistoista eri väreillä, vaihtelevin lankakoostumuksin) tuntui tuo reunuksen tekokin aikas tervalta. En enää kuvitellutkaan luovuttavani vaan tein apinan raivolla työn loppuun. Kehystyksen jätän vielä mieleeni muhimaan, sillä vielä ei mielestäni ole lapsilukumme täynnä ja haluan omien lasten nimet listaan ensimmäiseksi. Saa nähdä käynkö nimien kirjontaan kun kolmannen lapsemme syntymään on enää muutama viikko jäljellä!?!

 

Tässä on siis tosiaan aivan ihana, joskin haasteellinen malli, mutta samalla myös todella tekijäänsä palkitseva työ! Jos siis tähän törmäät jossain, voin luvata useita tunteja pukin parissa, mutta myös niin voittaja-tunteen kun työ vihdoin on valmis!