Aikaa on vierähtänyt jo semmoiset 15 vuotta kun viimeksi taisin tätä sanaa käyttää, mutta en oisi ikuna, kuunapäivänä, voinut uskoa että minustakin semmoinen tulisi!

Pingottajahan oli tuo kaikkitietävä, osaava, usein etupulpetissa ahkerasti viittaava hikari joka luki kuin manattu kaikki koealueet tuhanteen kertaan ja lisämateriaalit päälle. Itse en kuulunut tähän joukkoon - taisin olla se joka halveksuen sinimustalla tukalla tuhahteli "pingottaja". Ei, en ole palannut koulun penkille, eikä minusta siis vieläkään ole tullut tätä koulumaailman pingottajaa, mutta jonkinsortin pingottaja minusta on kehkeytynyt!

Hikipingoksikin minua kait voi "haukkua" - tuleehan pingottaessa välillä epätoivoinen tuskanhiki otsalle kun suunnitelma pingotuksen toteutuksesta pissii reisille ja jään räpistelemään, hieromaan, oikomaan, viilaamaan nuppineulojani kuin tarrapaperiin jäänyt kärpänen liiaksi yhteen paikkaan takertuen!

Jos ristipistoissa jälkipistot, nuo viimeksi tehtävät "rajaavat pistot" olivat minulle tervenjuontia, olen huomannut että tämä viimeistelytahmeus on takavasemmalta ilmaantunut myös neulonnan saralle. SSS-huivikin lojui valmiina yli 4kk ennenkuin sain sen pingotettua. Ja miten kauan se otti aikaa? Yhtenä aurinkoisena iltapäivänä varmaan max 15minuuttia... Niinpä otin härkää sarvista ja pingotin samantien joulupukinkonttiin päätyvän grammoja roimasti kulutuksen puolelle kasvattaneen neuleen. 

Suosittelen pingotuskaverina partiolaisten/retkeilijöiden käyttämää makuualustamatskua. Nuppikset saa hyvin kiinni, ainut miinus ainakin paksuissa neuleissa on toki kuivumisen sietämätön hitaus, mutta hommansa hoitaa kumminkin kunnialla kotiin. Näin myös meidän taloudessa on pystytty pingotus suorittamaan päiväsaikaan - miten luksusta onkaan keskittyä pingotukseen pirteänä eikä vasta pimeinä illan tunteina lasten nukahtamisen jälkeen jolloin itsekin on aika pinkeenä. Lahjaneuleet tulevat olemaan jatkossa entistä enempi koirankarva-vapaita tällä metodilla ja riski neuleiden joutumisesta pienten kätösten armoille vähenee edes hiukan, kun pingotettavan neuleen saa nostettua pöydälle (sänkymme alle ei valitettavasti saa) - ennenhän pingotuksen tuote retkotti oikein houkutuksena olkkarin lattialla maton päällä!!!!

Ja mitäkö sitten viimeksi pingotin, jos lasten uhma-mustis-"en-mene-päiväunille-vaikka-ne-vielä-tarvitsisin"-kiukuttelusta johtuvaa hermon pingotusta ei oteta mukaan? Se on Annen Hämispeitto

1983613.jpg

Peitto päätyy kummitytölle joulupukin konttiin ja siksi on näin "tyttömäisin", mutta vauvaperheen arkea kestävin värin toteutettu. Virkkasin "seitin" sektorien välille ohjeen mukaisesti vähän kuin kokeeksi, mutta jotenkin mielestäni näin ilman "seittejä" tämä säilyi enempi vaaleasävyisenä ja siksi tytölle mielestäni kivempana. Sektorit kun huomaa neulepinnasta muutenkin.

1983616.jpg

Työkaluina tässä olivat taasen tutut 5mm puikot, jotka mun käsialalla vörkkivät hyvin 7veikan kanssa, mutta kyllä olivat 100cm pyörötkin piukalla ja etusormi kovettumaa rikkaampi kun projekti oli vihdoin valmis. Silmukoita loppuvaiheessa oli noin 750 (arvaa kirosinko kun unohdin vikalla kerroksella laskea silmukat enkä jaksanu niitä sitten päättelyn yhteydessäkään laskea), joten kerrokset etenivät tooooooodella hitaasti  kun neulonta-aikaa löytyy nykyään vain kun lapset vetelevät yöunia. Peiton halkaisia on hulppeat 155cm, joten kelpaa siihen kietoutua ja päällä kölliä! Lankaa kului huikeat 810g, joka tuhosi kaikki Asadon Aarteista hankkimani pussiseiskaveikat vanhan roosan ja tumman maleeratun harmaa sävyssä.

Miten on, tunnustaudutko sinäkin pingottavaksi hikipingonksi? ; ) Täällä ainakin pingottaminen jatkuu!!!